Banjarin sulttaanikunta |
|
---|---|
1526–1860 |
|
Valtiomuoto | kuningaskunta |
Uskonnot | islam |
Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)
Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)
Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. päivän liike (1965)
Banjarin sulttaanikunta oli Borneon saarella, nykyisen Indonesian Etelä-Kalimantanin provinssin alueella sijainnut sulttaanikunta. Sulttaanikunta perustettiin vuonna 1526[1] Banjarmasinin kaupungissa[2] sen hallitsijan käännyttyä islamiin. 1700-luku oli sulttaanikunnan kukoistusaikaa, kun maustekauppa menestyi ja suuri osa saaresta oli uskollisia sulttaanille. Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vallan kasvaessa Banjar joutui siirtomaavallan alaistuuteen.[3] Sulttaanikunta vastusti Alankomaiden hallintaa suurimman osan 1800-luvusta,[2] ja virallisesti sulttaanikunta hajotettiin vuonna 1860.[1]
<ref>
-elementti; viitettä hub
ei löytynyt